Erittäin hyvä ellei täydellinen

Hyvin on lähtenyt kesä käyntiin! Nyt ei muuta kuin paistatellaan päivää ja pidellään paskovia sepelkyyhkyjä oksilla.

Terminen kesä - keskilämpötila yli kymmenen astetta - alkoi varhemmin kuin koskaan; toukokuun loppupuoli oli poikkeuksellisen lämmin; sademäärä ylitti keskiarvon tuplasti. Mitä muuta voi puu toivoa! Ihmiset tosin puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta vähääkö se minuun koskee. Hukkukoot! Minun juureni ovat seitsemäntoista metriä merenpinnan yläpuolella ja uusimman tutkimuksen mukaan lämmintä ja sadetta piisaa myös tuleville vuosille.

Siemennyslupa voimassa kuukauden

Lehdet on sitten tehty. Peräti sadantuhannen painos uusia kiiltäväpintaisia tuoreen klorofyllin kyllästämiä vihreitä taideteoksia. Ihmiset muuten tapaavat valittaa kuinka paljon koivut vievät maasta ravinteita. Ärsyttävää yksisilmäisyyttä ja itse synnytettyjen ongelmien projektiota. Syksyllä pudottamani lehdet nimittäin palauttavat ravinteista seitsemänkymmentä prosenttia. Ei ole minun vikani jos ne haravoidaan ja kuljetetaan pois.

Puututaan nyt sitten toiseenkin herneeseen ihmisnenissä. Meidän kukintaamme on paheksuttu ihmisten allergian vuoksi. Olemme kuitenkin tehneet kaikkemme vähentääksemme häiriöitä. Emme esimerkiksi levittele siitepölyä ympäri vuoden milloin sattuu, vaan yhtenäisesti toukokuussa, joten ihmiset saavat olla yksitoista kuukautta rauhassa. Olisiko ihmisistä yhtä säänneltyyn aikatauluun jos koivut kärsisivät siitä, että kaksijalkaisten kiima on käynnissä ympäri vuoden?

Koivu halutaan leikata

Eilen hyökkäsi vaahtera päälleni. Oksani murtui ja siitä valuu nyt mahlaa. Sille itselleen kävi pahemmin, se pätkittiin ja kannettiin pois.

Enpä ole paljon ehtinyt kirjoituspuuhiin tarttua. Maa on koko lailla sulanut, ja nyt ryystetään vettä! Oletko muuten tullut ajatelleeksi miksi sitä pitää kitata alvariinsa, kun se kuitenkin haihtuu - vai oletko nähnyt koivua jolla olisi vihreät pullerot lehtien sijaan?

Ennen kuin vastaan, kerron vielä yhdestä kummallisesta sattumuksesta. Kuulin ohikulkijan toteavan toiselle, että koivulla on edessä leikkaus. Toinen siihen sitten lisäsi arvoituksellisesti, että silmäleikkaus. Yleensä ne ovat oksaleikkauksia, tai sitten runkoleikkaus, mutta sitten onkin jo henki pois.

Tämä piha alkaa olla turhan köyhää maata, eikä kivennäisaineita saa vaikka kuinka imisi. Millähän nekin lehdet sitten tehdään.

Kevään esimerkkejä

Tänä aamuna auringon noustessa kohosi maasta sumu. Maaliskuussa se on aivan omansa lainen, alkuun ohut ja tiivis kerros vähän maanpinnan yläpuolella. Päivän valjettua ja pakkasen hellittäessä lämpöasteiksi se pölähtää tympeäksi pilviusvaksi.

Olen aistinut tulevan jo pari viikkoa. Tämä on esimerkki, tuskin havaittava signaali keväästä. Varsinaisia merkkejä ei ole vielä nähtävillä, ja siksi kutsun tätä esimerkiksi. Tunnen sen jo. Suonia alkaa kuumottaa.

Suunnitelma tuleville talville

Kaksi viikkoa oli niin kylmää, että näin tähtiä. Paljon muuta ei sitten näkynytkään. Päivisin oli hiljaista, ei käynyt tiaisia eikä harakoita, ei edes oravia. Onneksi ei sentään ole tuullut, muuten olisi oksia pudonnut että naps vaan. Välillä toivon, että minusta olisi kasvanut tammi keskisaksalaiseen metsään - tai edes tuo vihanta sembramänty pihan toisella laidalla.

Ei muuten ihan mahdoton ajatus. Ligniini sitoo kasvisolut toisiinsa, ja on mahdollista vaikuttaa tapaan, jolla monolignoliradikaalit polymeroituvat. Ligniinin laatua voidaan muuttaa muokkaamalla biosynteesireitin geenien toimintaa. Silloin ligniinipolymeerin guajasyyli-syringyylisuhde eli havupuu-lehtipuuligniinin suhde muuttuu. Tai miksei mentäisi vähän edemmäs kalaan. Faasimuutosten avulla voisin pakkaspäivinä nesteytyä ja imeytyä maahan makoilemaan. Sitten maan lämmetessä keräisin itseni muistimateriaalien tapaan, ojentautuisin ja rupeaisin puskemaan silmuja.

Puhtaat valkeat lakanat

Viime viikolla satoi painavaa lunta, ja se sai minut nukkumaan raskaasti. Näin unta, että ponnistelin kasvaakseni. Ihme miten unessa asiat muuttuvat. Olin jälleen nuori verso, ja minulla oli nilan päällä kaarna, aivan kuin olisin joku mänty.

Nyt on rauhallista ja kauniin valkeaa - oikea Onnela! Kylmää on myös. Energiatehokkuuden vuoksi täytyy lakata käyttämästä yläpäätä joksikin aikaa.

Toinen

Vesikourussa räystään reunassa on ahdas paikka kasvaa. On kuin pysyttelisi kalliolla ilman humusta. Pinnistän voimani ja äkistän juuria myöten venyäkseni vaaksan verran. Ponnistus saa kaarnani halkeilemaan ja pituuden sijaan oksan kärjestä pullistuukin pisara mahlaa. Se kasvaa, vihertyy ja muuttuu lehdeksi. Pian oksistossani alkaa näkyä kymmenittäin hiirenkorvia. Se ensimmäinen lehti haarautuu kahdeksi, lepattaa tuulessa kuin linnun siivet ja lehahtaa kyyhkysenä ilmaan. Sen sijaan että se lentäisi toiseen puuhun se tössähtää alas kuin harakka, ja harakka se on. Se nappaa nokkaansa oksia alkaa keräillä kuivia kahkuroita ja järjestää niitä. Ne ovat kuitenkin liian painavia tai ei, ne ovat maassa kiinni, ne ovat juuriani.

Valkea pukee

Tulihan se lumi vihdoinkin. Inhoan tammikuita jolloin maa on paljas ja roudaton. Sellainen on kuin yrittäisi nukkua ilman peittoa. On tämä myös tyylikysymys: valkoinen matto sopii rungolleni. Nyt tuntuu turvalliselta, kuin liukuisin piiloon maiseman valkeaan varjoon.

Kasvupotentiaalia keskitalvella?

Toimettomuus käy vähitellen norkon päälle. Ruoho vihertää, vesi kostuttaa juuria ja päiväkin on taas pidempi. Muuttuvissa olosuhteissa on osattava tarttua mahdollisuuksiin. Mitä jos pistäisin silmut alulle jo nyt?

Matalan taivaan alla

Tänäkin aamuna tihuttelee vettä. Pilveä on ohuelti, ja kohtalainen tuuli ajaa mattoa pohjoiseen. Kukaan ei ole kerännyt toissaviikkoisia oksia nurmikolta, eikä kissaakaan näkynyt tänä aamuna. Tekisi mieleni herätä, mutta eihän siinä ole järkeä tammikuussa.